Vilpittömässä yrittäessään auttaa tai löytää apua, monet ihmiset ovat pudonneet väärille raiteille. Kirjailija Colin Standish († 2018)

[Huomautus d. Toimittaja: Tämän artikkelin tarkoituksena on lisätä tietoisuuttamme, jotta meistä tulee parempia pastoreita. Se, että tässä keskitytään vaaroihin, ei tietenkään saa hämärtää sitä, kuinka äärimmäisen tärkeää ja hyödyllistä ihmisten välistä pastoraatiota on, kun sille on ominaista apua hakevien koskemattomuuden kunnioittaminen. Tarvitsemme lisää neuvonantajia kohdataksemme masentuneita, kuten Jeesus teki.]

Viimeisen 20 vuoden aikana neuvonta ja elämänvalmennus on kasvanut jättimäiseksi useiden miljoonien dollarien toimialaksi. Yhä useammat miehet ja naiset ottavat elämänvalmentajan, terapeutin tai pastorin roolin lukemattomille ihmisille, jotka kärsivät monenlaisista mielenterveys- ja muista ongelmista.

Kristillinen kirkko reagoi nopeasti, kun se huomasi, että yhä useammat ihmiset hakevat neuvoja psykologeilta ja psykiatreilta ja kääntyivät pois papistosta, joka on aiemmin toiminut perinteisesti pastorina. Pian monet pastorit hakivat lisäkoulutusta elämänvalmennukseen. Heillä oli luonnollinen halu kehittää tehokkaita sielunhoitotekniikoita.

Elämänvalmennus ei ole uusi taide. Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa on monia tapauksia, joissa yksi henkilö antoi neuvoja toiselle. Jeesuksen palvelusvuosien aikana miehet, kuten Nikodemus ja rikas nuori mies, pyysivät häneltä neuvoja omaan henkilökohtaiseen elämäänsä. Epäilemättä on hyvä, että miehet ja naiset neuvovat toisiaan vahvistaakseen toisiaan ja ohjatakseen toisiaan vanhurskauden tielle. Sielunhoito voi kuitenkin olla myös vaarallista, varsinkin kun pastorit asettavat tämäntyyppisen palvelutyön työnsä keskipisteeksi. Siksi on hyödyllistä tietää joitakin tähän työhön liittyvistä vaaroista.

Varo sitomisvaaraa!

Jokaisen Jumalan kutsuman pastorin tärkein tehtävä on ohjata neuvoa etsivät täydelliseen riippuvuuteen Jumalasta - ei ihmisistä. »Jokaisen yhteisön jäsenen tulee ymmärtää, että Jumala on ainoa, jolta hänen tulee etsiä selvyyttä omista tehtävistään. On hyvä, että sisarukset neuvottelevat keskenään. Mutta heti kun joku haluaa kertoa sinulle tarkalleen, mitä sinun tulee tehdä, vastaa hänelle, että haluat olla HERRAN ohjaama." (Todistukset 9, 280; katso. suosittelut 9, 263)

Ellen White huomauttaa ihmisriippuvuuden vaarasta. "Ihmiset ovat vaarassa ottaa vastaan ​​ihmisten neuvoja ja jättää siten huomiotta Jumalan neuvot."Todistukset 8, 146; katso. suosittelut 8, 150) Tämä on ensimmäinen vaara sielunhoidossa. Siksi pastorin olisi hyvä varmistaa, ettei hän vahingossa johda neuvoja etsivää luottamaan häneen Jumalan sijaan. Sillä edes kaikkein jumalinen neuvonantaja ei voi koskaan ottaa Jumalan paikkaa. Koskaan ei ole ollut nykyistä suurempaa taipumusta katsoa ihmisiä Jumalan sijaan. Monissa tapauksissa tällainen riippuvuus voi johtaa ohjattavan henkisen ja emotionaalisen vakauden heikkenemiseen. Monet ihmiset ovat olleet niin riippuvaisia ​​pastorin neuvoista, että pastorin lähtiessä he ovat tunteneet menetystä, tyhjyyttä ja pelkoa, joka syntyi vain epäterveestä riippuvuudesta tietystä henkilöstä.

Pastori voi kuitenkin välttää tämän vaaran, jos hän jatkuvasti muistuttaa neuvoa etsiviä, ettei hän itse voi ratkaista esiin nostettuja ongelmia, mutta hän haluaisi ohjata ne oikean pastorin ja hänen kirjoitetun sanansa luo. Pastorin korkein tavoite tulee siksi olla neuvoa etsivien katseiden kääntäminen pois ihmisistä ja Jumalaan. Pieniinkin merkki siitä, että joku on tulossa riippuvaiseksi pastorista, voidaan käsitellä nopeasti ja rakastavasti, niin että neuvoa hakeva tunnistaa selvästi Jumalan turvalliseksi vahvuudekseen ja turvakseen.

Varo ylpeyttä!

Toinen pastorin kohtaama vaara on hänen oma itsekkyytensä. Kun yhä useammat ihmiset tulevat luoksesi neuvoja ja ohjausta elämässään, voit alkaa ottaa itsesi liian vakavasti. Tämä on vakava uhka pastorin hengelliselle pelastukselle, sellainen itsekkyys, joka syntyy kääntymättömästä minästä, vaarantaa luonnollisesti oman henkisen kehityksen. Jos otat roolin, jota Jumala ei ole antanut sinulle, voi olla tuhoisia seurauksia. »Jumala häpäisee suuresti, kun ihmiset asettuvat hänen paikalleen. Hän yksin voi antaa erehtymättömiä neuvoja." (Todistuksia ministereille, 326)

Itsekkyys voi myös edistää siteen muodostumista neuvonantajan ja pastorin välille. Mitä enemmän hän ylistää apuaan, sitä suurempi on riski, että hän tuntee itsensä imarreltuksi - huonoilla seurauksilla.

[Jeesus antoi meille esimerkin siitä, miltä epäitsekäs sielunhoito näyttää ja että lähimmäisten sydämellinen palveleminen ei tee ihmisestä millään tavalla ylimielistä.]

Häiriö tehtävästä

Toinen ongelma, jonka saarnaaja kohtaa erityisesti: mitä enemmän hän viettää aikaa tähän työhön, sitä vähemmän hänellä on aikaa aktiiviseen lähetystyöhön. Ennen kaikkea saarnaajille annetaan Jeesuksen suora käsky: "Menkää kaikkeen maailmaan... ja saarnatkaa evankeliumia!"

[…] On tärkeää palata suuren toimeksiannon ytimeen. Kuitenkin monet saarnaajat uppoavat niin hallinnollisiin tehtäviin ja pastoraaliseen neuvontaan, että he pystyvät omistamaan yhä vähemmän aikaa evankeliumin suoraan julistamiseen ja uusien totuuden horisonttien tavoittelemiseen.

On tärkeää, että jokainen palvelukseen kutsuttu ymmärtää tehtävänsä, joka on kertoa miehille ja naisille Jeesuksesta ja hänen välittömästä paluustaan. Liian usein kaikki saarnaajan aika kuluu sielunhoitoon. Tämä tekee hänen mahdottomaksi suorittaa tehtäväänsä, johon hänet alun perin määrättiin.

Valitettavasti monet saarnaajat ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että sielunhoito on heidän ensisijainen vastuunsa. Tästä syystä jotkut ovat jopa luopuneet saarnaamisammatistaan ​​työskennelläkseen kokopäiväisesti elämänvalmentajina.

Tarkoitus ei ole tuomita, koska tällaiselle muutokselle voi olla myös päteviä syitä. Mutta on äärimmäisen tärkeää, että pastori tutkii omia motiiveitaan, jotka johtavat tai ovat johtaneet tällaiseen muutokseen.

[Jos jokainen uskova palvelee lähimmäisiään samalla tasolla pastoraalisen "papina", pastorit voivat keskittyä enemmän Sanan julistamiseen. Silloin sielunhoito voi pysyä väkivallattomana ja kunnioittavana kaikilta osin.]

Huomio, tartuntariski!

Neljäs pastorin vaara liittyy oman sielun tarpeisiin. Ehkä jätämme joskus huomiotta sen tosiasian, että neuvonantajan lisäksi myös pastori on alttiina henkisille vaikutuksille. Monilla nykyään käytössä olevilla sielunhoitomenetelmillä ohjaaja käsittelee intensiivisesti kuvailtuja. Lisätiedot neuvoa etsivän henkilön moraalittomuudesta ja hänen syntistä ja hajoavasta elämästään. Mutta pastorin hengellisen kasvun kannalta on haitallista kuulla päivästä toiseen sellaista tietoa, jolla on hengellisesti syövyttävä vaikutus. Oma ikuinen kohtalo voi joutua vaaraan sellaisiin asioihin keskittymisen seurauksena. Kuinka helppoa onkaan tulla monien ihmisten tunnustajaksi. Mutta Jumala ei koskaan asettanut tätä vastuuta pastorille. Vältä siis turhautumista syntisiin yksityiskohtiin! Sen sijaan osoitamme neuvoja etsiville anteeksiannon todellisen lähteen!

[Vaatii paljon herkkyyttä olla hyvä kuuntelija toisaalta ja toisaalta apua hakevan henkilön yksityisyyttä kunnioittaen rohkaista häntä purkamaan yksityiskohtia synneistään taivaallisen Isämme päälle. Vain Pyhä Henki voi auttaa meitä reagoimaan yksilöllisesti oikein.]

Palaa selkeään sanaan

Jumalan kansan keskuudessa vallitseva voimakas halu saada neuvoja ihmiselämään on osoitus aikamme uskon köyhyydestä. Miehiltä ja naisilta, joita elämän vaatimukset painavat, puuttuu Jeesuksen rauha, joka yksin voi tuoda tyytyväisyyttä. He odottavat ihmisiltä apua ja ohjausta elämäänsä. Raamattu sisältää parhaan lääkkeen masennusta, epätoivoa ja luottamuksen puutetta vastaan. Valitettavasti tällä lääkkeellä on yhä pienempi rooli monien kristittyjen elämässä. "Usko tulee siis kuulemisesta ja saarnaaminen Kristuksen sanasta." (Room. 10,17:XNUMX)

Saarnaajia pyydetään tekemään kaikkensa johtamalla seurakuntia jatkuvassa Jumalan sanan tutkimisessa. Vain tällä tavalla voidaan luoda perusta kristilliselle elämälle ja kehitykselle. Jos tarvitsemme jotain, se on luottamusta Jumalaan. Se on paras lääke hengelliseen rappeutumiseen, pettymykseen ja Jeesuksesta riippumattomaan elämäntapaan.

[...]

Todellinen vastaus

Todellinen vastaus sosiaalisiin, tunneperäisiin ja henkisiin ongelmiin ei löydy ihmisestä itsestään eikä lähimmäisestä vaan Jeesuksesta. Hyvin usein elämänvalmentajat yrittävät löytää vastaukset ihmisestä itsestään. Monet käyttävät Carl Rogersin puheterapian muunneltua muotoa. Tässä terapiamuodossa terapeutista tulee eräänlainen kaikuseinä, joka auttaa ahdistunutta löytämään ratkaisun ongelmaan, joka toi hänet terapeutin luo. Tämä lähestymistapa tulee pakanakreikkalaisesta filosofiasta, koska se perustuu olettamukseen, että jokaisen yksilön mielessä on totuus ja että ihmiset voivat löytää omat vastauksensa tarpeisiinsa.

Toiset käyttävät dynaamisempaa käyttäytymisen muokkausohjelmaa. Tämä riippuu kuitenkin suuresti pastorin arvoista. Pastori ottaa itselleen tehtävän määritellä, mikä käyttäytyminen on toivottavaa. Hän on siksi vaarassa asettua Jumalan asemaan neuvoja etsivälle henkilölle ja johdattaa hänet pois todellisesta avun lähteestä, jota hän niin kipeästi tarvitsee.

Saarnaajan rooli pastorina on kiireesti arvioitava uudelleen; sen tehokkuutta ja rajoja, jotta Jumalan työ ei poikkea todellisesta ja perustavanlaatuisesta tarkoituksestaan ​​- eli suuren tehtävän loppuun saattamisesta, Sanan julistamisesta maailmalle ja sanomasta, että Jeesus on pian palaamassa.

[Jos olemme tietoisia mainituista vaaroista, neuvonta voi olla yksi tehokkaimmista työkaluista vapauttaa ihmiset kahleistaan, jotta he voivat nauttia elämästä täysillä, ei vain tässä pimeässä maailmassa, vaan myös ikuisuudessa.]